Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tällä sivulla esitellään tallilta poistuneita, myytyjä tai jo kuolleita hevosia ja poneja.

Lisään poneja pikku hiljaa, jos joku puuttuu, niin ole hyvä ja vihjaa minulle tallilla käydessäsi.

 

Ensimmäinen ponini oli TINKA VAN DE RINGEVEG. Se oli 8 vuotias shetlanniniponi tamma jonka ostin kantavana Parkanon ponitallilta. Parkanossa oli silloin pohjoismaiden suurin ponisiittola. Tinka oli rautias jolla oli läsi ja valkoiset jouhet ja vaaleat vuohiskarvat. Tinka kuoli varsomiseen. Lähdin viikon kuluttua Saksaan tallitöihin.

Seuraavan ponin WARMWELL PEASBLOSSOM ostin Saksasta. Se oli 8 vuotias ja Englannista kotoisin. Toin sen matkamuistoksi kun palasin Suomeen. Sen lempinimi oli LILLIE. Lillie sai Suomessa 3 varsaa ja Englannissa 2. Sillä kilpailtiin esteitä kansallisella tasolla ja valjakkoa muutaman kerran. Lillie hyppäsi esteitä 115cm tasolla ja sen säkäkorkeus oli 125cm. Lillie oli minun kanssa Kivikolun tallilla Valkeakoskella jossa Ninni Riipinen kilpaili ponilla ensimmäiset kilpailunsa, Vesilahden Ratsastuskoululla, Vesilahdella Mirja Pöntysen tallilla, Lempäälässä Hauralassa jonne rakennettiin talli Lillielle ja Thildelle (Tanskasta Kaakon Sonjalle hankittu esteponi) Sonja Kaakko kilpaili molemmilla kansallisia esteluokkia. Kun Sonja kasvoi ohi ponista Lillie muutti Kangasalle Tillin Tallille. Siellä sitä ratsasti alkuun kummityttöni Miia Johansson ja myöhemmin Oijennuksen Katri. Katri on sama tyttö joka ratsastaa nyt Fanilla. Kun muutin Säynäjärvelle Lillie lähti Huittisiin Haran Annemarin käyttöön. 

Parkanon ponitallilta ostin Mirja Pöntysen kanssa yhteiseksi kaksi shettisvarsaa: V.V.LUCINDA LACE ja V.V.LILI MARLENE. Tuli vain käytyä katsomassa heidän ponilaitumella varsoja. On muuten vaarallista käydä, aika varmaan tulee oman varsan kanssa kotiin. Lucy myytiin Hauholle Kallion kaksoistytöille Bettinalle ja Idalle. Lucy tuli myöhemmin Säynäjärvelle muutamaksi kuukaudeksi minun tyttöjen käyttöön. Näin vanhan Lucyn poninäyttelyssä 2012, kyllä oli poni harmaantunut vuosien varrella. Hienoa että on vielä ratsastuskunnossa!

Lillille syntyi 1990 Vesilahdella Mirja Pöntysen tallilla MUDDY PEAT orista Bohemo O'Boy, Madi oli ruunikko ori. Madi myytiin Lahden lähelle, josta se muutti Valkeakosken Ratsastuskeskukseen. Madi hyppäsi kk vanhana 110cm korkean väliseinän yli toisen tamman karsinaan. Ja vuoden vanhana 160cm korkean aidan yli.

PEACOCK syntyi 1991 Lempäälässä Kaakon Sonjan tallilla samasta isästä kun Madi. Peacock oli kanssa myynnissä varsana, mutta kun kukaan ei siitä maksanut 5000mk niin jätin sen itselleni enkä ole sitä koskaan katunut. Olen tavannut myöhemmin ne ihmiset jotka silloin tarjosivat Pojusta 4500mk, heitä hieman kadutti tinkaamisensa. Poju on voittanut niin paljon vuosien mittaan, että ei paremmasta väliä. Lilliestä saatiin myös iso tarjous kerran kisapaikalla Ruovedellä, mutta siitäkään ei piitattu. Kerran kansallisissa kisoissa meiltä kysyttin onko poni maskottina mukana, ja tultiin pyytämään anteeksi ponin startin jälkeen. He eivät voineet kuvitella että niin pieni poni hyppää muiden mukana. Lillie oli starttaamassa ensimmäisiä kansallisia kisojaan loppuvuodesta, ja ponimittaajaa ei tuntunut saavan mistään käsille. Ponille annettiin lupa hypätä loppuvuoden kisat jos se on selvästi alle 137cm näköinen: ei tullut mitään ongelmia ilmoittautumisissa, poni oli mukana ilmoittautumisluukulla ja kaikki uskoivat pikkuponiksi.

 

Poju muutti ensimmäisenä Säynäjärvelle 1994. Navetassa asui silloin yksi lypsylehmä ja muutama emolehmä vasikoineen. Navettaan kuljettiin silloin etuovesta joka on nyt isossa kulmakarsinassa. siitä lähti käytävä ikkunaseinää myöten. Poju asui putkassa ja harjauspaikka oli sen edessä olevan karsinan paikalla. Käytävät oli sileät, joten ostettiin käytävä mattoa kaikille käytäville jossa poni liikkui. Oli kuulemma ainoa navetta jossa oli matot. Lehmistä muistan isosarvisen lehmän jonka nimi oli kuulemma LAUHA, se sai kyllä uuden nimen: AINAINEN RIESA! Riesa nimellä se tunnettiin sitten loppuun saakka. Toinen nuori lehmä oli LULU ne oli molemmat Limousine risteytyksiä ja ne oli siemennetty Limousinesonnilla. Joten talossa oli useampikin Limusiini siihen aikaan (nykyään on vaan renu ja toyota). Lypsylehmä täytyy tietysti olla joka talossa. Se tietysti lypsettiin joka aamu ja ilta. Ihmettelin kyllä pitkään kun ei ollut koskaan kermaa ja maitoakaan ei ollut oikein lättytaikinaan. Monta kuukautta myöhemmin tajusin että lypsyllä otettiin 1 litra maitoa kannuun, hieman kissoille kuppiin ja loput kaadettiin viemäristä alas! Siinä meni minun kermani. Olisi pitänyt sanoa milloin haluaa maitoa tai kermaa.

Peacock oli poninäyttelyssä 3 vuotiaana. Se jäi Best in Show kehässä toiseksi, mutta se voitti "2 tonnin kehän" =paras suomessa syntynyt.Kuvia näkyi kaikissa hevoslehdissä. Vuoden vanhana se oli jäänyt ilman palkintoa, joten voitto oli tavallistakin makeampi. 

Vuoden vaihtuessa se pääsi jo muihinkin lehtiin ja radio uutisiin: Karkasi tarhastaan ja matkusti junanrataa pitkin Siitamaan. Tavarajunan kuljettaja kertoi että poni määräsi vauhdin ja kiskot suunnan. Ponilla oli sininen loimi päällään ja radalla oli pitkä suora joten sen huomasi jo kaukaa ettei ole hirvi. Se ei poistunut kiskojen välistä koko matkalla. Poliisit ottivat sen Siitaman seisakkeella radalta ja kuljettivat hinausköydellä lähimpään talliin. Silloin se oli vielä puolihullu nuori ori joten on siinä ollut poliisilla pitelemistä, (kotona oli pakko kuljettaa ketjulla). Radiossa kyseltiin siniloimisen ponin omistajaa. Kun töissä kuulin asiasta, niin Esa oli jo soittanut poliisille ja haimme ponin vasta illalla kotiin. Ei mitään korvausvaatimuksia tullut onneksi, ja ainoat yhteydenotot tuli lehdistön suunnalta. Kirjoituksia oli ympäri suomea. Vuoden lopussa se valittiin 3 parhaaksi radiouutiseksi.

Lihasula säätiöllä oli lv hevonen lampolassaan, ja he pyysivät tulla katsomaan sitä. Navettaan rakennettiin 4 karsinaa hevosille ja BACHELOR OF LAWS ruuna muutti sitten Säynäjärvelle kun lehmät lähtivät. Ne muuttivat lihakarjatilalle vesijärven toiselle puolelle. Hevosta kutsuttiin Dino:ksi, kun se näytti niin isolta ja pitkäkaulaiselta ponien rinnalla. Dino tuotiin tallille ratsastaen syksyn pimeällä ja ilman satulaa. En uskaltanut päästää pikkutyttöjä (Kata ja Saara) ratsastamaan sitä pimeällä joten kiipesin itse selkään. Esan piti ajaa mukana ja näyttää valoa autosta, mutta unohtui Lihasulaan juttelemaan. Satula oli korjattavana, hevosella oli karmea ravi ja se pelkäsi hieman autoja: Turvallinen matka raskaana olevalle.

Peacock pääsi Elliittikisaan. (Sinne kutsuttiin 2 parasta joka rodusta kilpailemaan messukeskukseen) Yllätykseksi se voitti kaikki muut hevoset, jopa Rockefeller jäi toiseksi. Palkinto oli 2500mk ja harjapakillinen harjoja. ja taas näki naamansa lehdessä.

Lillie tuli keväällä kotiin Annemari Haralta Huittisista. Hän oli kilpaillut sillä kunnes kasvoi ponista yli. Lillie astutettiin Bohemo Paschalla. Vein ponin pohjanmaalle astutettavaksi kun olin viimeisilläni raskaana. Esa sai sitten hakea ponin kotiin kun olin laitoksella. Syksyllä Lillie sai kaviokuumeen joka ei alkanut helpottaa. Poni eli särkylääkkeillä ja lisäruuaksi se sai puhtaita aminohapoja: Lysiiniä ja Metioniinia jota ostettiin Orionin lääketehtaalta. Jotta varsa saisi edes jotain rakennusaineita kun ruokinnassa ei voinut olla viljaa. Poni olisi lopetettu jos se ei olisi ollut kantava. Se oli kokoajan kuitenkin eläinlääkärin valvonnassa ja hoidossa. Kun vahatipat tulivat utareihin aamulla ja päätin jättää ponin talliin koska varsominen oli lähellä, poni hermostui ja vaati päästä tarhaan. Minun oli pakko päästää se ulos. Kun kohta menen tarhaan katsomaan sitä, niin varsa oli jo syntymässä. Sillä näkyi istukka, joten menin lujaa soittamaan eläinlääkärille. Varsa syntyi kuitenkin silläaikaa, kaikki meni hyvin ja sain kantaa sen sisälle lämpimään. Varsa paleli ja pidimme sitä lampaantaljan alla lämmittelemässä kun kevät oli vielä kylmä. Lillien kaviokuume helpotti kun paino väheni. Oli ollut tarkoitus pitää sitä hengissä pari viikkoa varsan synnyttyä, mutta nyt se sai olla varsansa kanssa laitumella syksyyn saakka. Lillie lopetettiin kotona ja Papu lakkasi huutamasta äitinsä perään saman tien kun tallin ovi suljettiin. Mistähän se ymmärsi ettei emä tule takaisin. Lillien hauta on riihen takana olevan pellon laidassa. Siinä kasvaa hernepensas merkkinä. PEASANT SWEET PEA "Papu" tammavarsa oli kun kopio emästään. Sovimme että poni pidetään 4 vuotiaaksi ja se voittaa laatuponikilpailun. Niin sitten kävikin: Kontion Juuli ratsasti ponin voittoon, vaikka se sai musertavat pisteet rakenteestaan. Se poni osasi hypätä kuten sen koko suku. Mutta se sai kunnianhimoisen pienen ratsastajan jota ei päätä paleltanut reippaammassa vauhdissa. Juuli pyysi ponia äidiltään jo kun se oli 2 vuotias, mutta silloin ei sitä saanut, joten lainasi sitä kun se oli 4 vuotias, ja tulosta syntyi. Juuli hyppäsi sillä 90cm ratoja. Papun ollessa Juulilla, Juulin vanha pikkuponi HUPU ja 3 vuotias shettis ori SANTERI olivat meillä vaihdokkeina. Kun Ullan ja Elinan lemppari Hupu lähti takaisin kotiin niin Ullaa harmitti silmittömästi. Papu vaihdettiin lopulta ROSS CEINWEN welsh-B poniin Nina Cederbergille Kirkkonummelle. Papu kuoli lopulta leikkaussalissa. Ossi oli puunpurija tullessaan. Yritettiin tehdä kaikkea alkuun ja edellinen omistaja lupasi maksaa leikkauskulut. Kun soitin Helsingin eläinklinikalle, he sanoivat että sillä tuhannella mitä menee leikkaukseen jonka tulos on epävarma, voi rakentaa sellaiset olosuhteet, että poni ei voi impata. Ossilla oli paksu kaula ja puunpurija pannat aiheuttivat sillä hengitysvaikeuksia. Lopulta päätin että poni saa purra puuta minkä ehtii, ei haittaa minua. Kukaan ei ole sitä tapaa siltä oppinut, eikä terveysongelmia ole ollut. Ossi on kilpailtu paljon ja vauhtia riittää vielä 23 vuotiaanakin. Poni on nyt vieläkin täydessä kunnossa.

QUETSCHE hienosukuinen ranskalainen tamma joka oli Selle Francais rotuinen. Se ostettiin Mirka Hakkiolta Orivedeltä. Vanha tamma astutettiin Peacockilla ja saatiin orivarsa PEASANT LIQUOR. Liquor on rautias vaaleilla jouhilla ja sillä on pitsireunaiset sukat polvien yläpuolelle ja läsi. Se oli todella kiltti ja helppo varsa alusta lähtien. Se sairastui 4kk vanhana ja sen toinen etukavio nousi pystyyn. Se vietiin nopeasti Teivon klinikalle hoitoon, ja se kavio saatiin täysin korjattua kahdella klinikka käynnillä. Jouduin pistämään sille jotain lääkettä joka aamu, eikä se laittanut yhtään vastaan. Se sai varmaan liikaa ruokaa suurelta hevosemältään kun sai kasvuhäiriön. Quetschen vanha jalkavamma alkoi vaivaamaan varsan ollessa vielä mahassa ja painon noustessa, ja päätös tamman lopetuksesta oli tehtävä. Kun varsa oli tarpeeksi vanha vieroitukseen, ja jalka tuli syksyllä uudestaan kipeäksi, Quetsche lähti vihreämmille laitumille. Liquor myytiin Kontion Nypylle 2 vuotiaana. Poni on kilpaillut esteitä ja koulua hyvällä menestyksellä.

NICO risteytys poni tuli seuraavaksi. Hain sen Laukaasta eräästä koirankannelistä. Sillä oli kaviokuume tausta jonka edellinen omistaja unohti kertoa. Nico oli meillä pari vuotta ja laitoin sen edelleen myyntiin kertoen ilmoituksessa ponin sairaudesta, kyselyjä tuli hirveästi. Poni lähti Parkanoon. Nicolla ei ollut papereita joten tarkkaa ikää ja rotua ei tiedetä.

Shettisori KORHOLAN PINOCCHIO oli meillä astumassa yhden kesän. Se tuli pohjoisesta Kangaskorholan tallilta ja lähti syksyllä uuteen kotiin kangasalle. Se pääsi karkuun eräänä päivänä ja meni Nicon ja Dinon laitumelle. Dino puolusti Nicoa menemällä aina väliin kun Pinocchio hyökkäsi Nicoa kohden. Sillä seurauksella että Dino oli kuhmuilla ja haavoilla seuraavana päivänä. Se joutui penisiliinikuurille haavojensa takia. Dino oli juuri menossa Villivarsa cup loppukilpailuun seuraavana viikonloppuna joten kilpailuun pääsy oli hilkulla. Kata ja Dino eivät sijoittuneet upeasta radasta huolimatta: he eivät löytäneet maalilinjaa. Kata kilpaili Dinolla ja voitti seuranmestaruudenkin. Dino osasi piaffin, passagen, laukkapiruetit yms asioita jotka kuuluvat tietenkin jokaisen ex-ravihevosen taitoihin. Raviradalla se ei ollut saanut koelähtöä läpi siitä huolimatta että sen isä oli juossut euroopan ennätyksen. Dino vaihdettiin Ypäjälle Hallakko myyntitallille suomenhevostamma LÄIKÄN VINKKAan. En koskaan kuullut siitä mitään. Sitä ei rekisteröity koskaan kenenkään nimiin. Myytiin varmaan ilman papereita eteenpäin.

Vinkalla oli ostettaessa suuret valkoista karvaa olevat lyöttymät molemmin puolin selässä. Muutaman kuukauden kuluttua menin laitumelle näyttämään eräälle ihmiselle millaiset jäljet sillä on selässä, ja jouduin toteamaan että ne on kadonneet! Vinkka oli meidän ensimmäinen hevonen joka toimi pelkällä painolla. Ensimmäisellä ratsastuksella laukkasin 20min ennenkö jarrut löytyivät. Yritin kaikkea voimakeinoja paitsi istuntaa! Sain taas oppitunnin ratsastuksesta hevoselta itseltään. Vinkka kantakirjattiin pienhevosena. Vinkka myytiin Vesilahdelle ja se on myöhemmin lopetettu.

MIRELLA oli noin 30 vuotias risteytysponi jonka näin nuorempana usein kilpailuissa Lempäälän seudulla. Poni päätyi Pälkäneelle Kaisu Rukon talliin, ja pyysin saada ostaa sen meidän tytöille. Mirella oli tyttöjen turvaratsuna jonkin aikaa. Mirella tykkäsi hypätä esteitä ja laukata kuten nuorempanakin: estekorkeus oli enään 10cm ja laukkavauhti kävelynopeutta, mutta tytöt olivat ylpeitä kun pystyivät ihan itse ratsastamaa ilman talutusta. Mirellan talvikarva jäi jumiin viimeisenä keväänäänään ja jouduin ajelemaan sen eräänä kuumana päivänä kun poni meinasi läkähtyä karvaansa. Mirellan etuhampaat olivat kuin nuorella hevosella ja eläinlääkäri ei uskonut sitä 30 vuotiaaksi, ennenkuin katsoivat takahampaisiin jotka olivat jo ihan loppu. Mirellalle syötettiin heinää pelletteinä ja kauraa jauhettuna ja pysyi melko hienossa kunnossa mummorehuilla. Mirella saikin sitten ähkyn loppukesästä kun hampailla ei saanut ruokaa kunnolla pureskelluksi. Pyysin eläinlääkäriä lopettamaan vanhan hevosen jota en halunnut pitää kipeänä. Hän sanoi että poni saadaan vielä kuntoon, annoin hänen lääkitä ponin ja vaadin että se ei saa kärsiä. 4 tunnin päästä poni oli uudestaan tuskainen ja pyysin eläinlääkäriä tulla lopettamaan ponin. Hän tuli lopettamaan ponin, mutta sanoi lopetuksen olleen aivan liian hätiköity päätös. Olin hyvin hämmästynyt kun oli kyseessä yli 30 vuotias eläin joka ei pystynyt enään syömään kunnolla! Mutta en kadu päätöstäni: Eläimen ei tarvi kärsiä kipua kun sen voi auttaa pois.

Mirella ostettiin kesällä, Ossi tuli heinäkuussa ja viikon päästä sitten minulle tarjottiin ZAHA DU KIDiä. Olin juuri ostanut kaksi ponia joten tarvetta ei ollut. He halusivat että tulen katsomaan, kävinkin ja sanoin ilmottavani mihin päädyn. He soittivat seuraavana päivänä ja sanoivat että poni tarvii uuden kodin saman tien. He eivät myy sitä, mutta sen saa käyttöön. Heille oli uusi poni tulossa. Hain illalla Kidin meille. Keväällä Tytti tarjosi ponia ostettavaksi, joten ostinhan minä sen. Kid oli tunntikäytössä, ja Ulla kilpaili sillä pikkuluokkia. He voittivat kaamoscupin 2007. Kid oli kimo joka oli ollut varsana voikko joka luki sen värinä papereissakin, joten se oli aina hiukan kellertävän valkoinen. Vanhemmiten se alkoi menettää pigmenttiään ja turpa ja silmän ympärystät tulivat vaaleanpunaisiksi. Kisoissa sillä oli aina vaaleanpunaiset suojat, huppa ja satulahuopa. Ossi oli ollut varsana musta ja se oli aina puhtaamman valkoinen. Molemmilla väritys oli mennyt rekisteripapereihin väärin. Kisoissa ponit on usein hukassa kun henkilökunta etsii väärän väristä ponia.   

 Rassi koira tuli Jyväskylästä samalla kyydillä Pinocchion kanssa. Sen oikea nimi oli NENNIKKA RASSI, se on paimensukuinen suomenlapinkoira. Paimensukuinen lapinkoira on se perinteisen mallinen koira johon ei ole risteytetty muita rotuja ulkonäön vuoksi, vaan sen kantakoirat on etsitty uudestaan pohjoisesta ja tuotu etelään parantamaan lapinkoiran mallia takaisin perinteisempään päin. Kantakoirien ottajat pitivätkin nämä erikseen eivätkä risteyttäneet niita valtarotuun. Paimensukuiset ovat pidempirunkoisia ja matalahäntäisiä, ja turkki on usein vaatimattomampi. Rassi oli täysin kuuro, mutta jalat toimivat loppuun saakka. Kesällä siltä leikattiin karva "leijonaleikkaus" malliseksi jotta sen oli helpompi olla. Rassi oli 15 vuotias kun se lopetettiin. Sen hauta on pihassa omenapuun alla. Autolla pihaan tulijat saivat varoa kun koira ei osannut enään väistää autoja kun ei kuule mitään ja turkki estää näkyvyyden taaksepäin! Se väisti kyllä autoa kun se tuli edestäpäin, mutta kun se käänsi päänsä niin autoa ei enään näkynytkään ja voi lopettaa väistämisen. ja Rassi sai 3 pentuetta: Ensimmäisessä "pikkupedot" pentueessa oli kotiin jäänyt NEAHTI "näätä", MINKA "minkki"( parkki narttu Aino ja Anna Hovilla Järvenpäässä), KEATKI "mäyrä" (Tampereella tumma parkki uros, hieman taittokorvat), NIRPI "lumikko"(kermanvärinen narttu Tanilat Kangasalla) ja kaksi jonka nimiä en nyt äkkiä muista. Toisessa pentueessa kaikki parkkeja CABA (narttu mummulle Tampereelle), CILO, CURU ja yksi vielä. Viimeisessä pentueessa NASTI "tähti" (joka jäi kotiin), NANTTI ja kaksi muuta joiden nimet dementia jätti nyt sanomatta. Neahti=Nippe hukkui Säynäjärveen alle 2 vuotiaana. Rassi ei päästänyt meitä soutelemaan sen jälkeen. Rassi opetti myöhemminkin syntyneille koirille, että kapeikosta eteenpäin ei saa mennä, kun seurasivet hiihtäjiä talvella, niin houkuttelusta huolimatta kukaan meidän koira ei mene järven kapeikkoa pidemmälle. Hakalat näkivät Nipen hukkumisensen vastarannalta ja soittivat apua, palokunnan saapuessa paikalle oli jo liian myöhäistä. Kiitos naapureille, muuten koiraa olisi etsitty pitkään.

KERMAKARAMELLI kissa ostettiin meille Ruutanasta kun halusin 3värisen kissan. Kolmivärisen kissan hävittäminen vie talosta onnen! Tämä oli syy miksi oli saatava tricolor kissa. Kissanpentuja oli tapana hävittää siihen aikaan ja päätin että se loppuu. Soittelin monelle kissoja myyvälle ihmiselle ja kyselin pentujen väriä. Monet jopa loukkaantuivat kun minulle ei kelvannut heidän söpöt kissansa. Joku näki Ruutanan Siwan ilmoitustaululla kuvallisen ilmoituksen kissanpennuista. Sinne heti pentua varaamaan. Musta-kelta-valkoinen kissa löytyi sitten vihdoin. Elina oli silloin hyvin pieni ja hän sanoi että "Kelmakalamelli" on hyvä nimi, no mikä ettei, ei varmaan ole montaa samannimistä kissaa. Rassi adoptoi vuotta nuoremman kissan pennun täysin ja ne nukkuivat yhdessä kerällä. Kermis kulki meidän mukana metsässä ja joka paikassa. Se kulki mukana kun koira. Kerran se putosi korkealta puusta kun paksu oksa katkesi, hyvä ettei saatu sitä oksaa päähämme. Naapurit kertoivat että se kulkee suoraan keskellä tietä kun se oli retkillään, ei kissamaisesti pitkin pientareita. Kermis teki yhden kissapentueen vuodessa, loppuvuoden se söi pillereitä. Sitten meille tuli ensimmäinen töpöhäntäinen kissanpentu. Se oli savunharmaa kollipentu TÖPÖ, sillä oli joku oikeakin nimi jota en nyt muista. Kermis adoptoi sen, ja siitä tuli sitten lopulta Säynäjärven töpöhäntien kantaisä. Kissanpentuja on syntynyt vuosien varrella ja kaikki on saanut kodin. Odotettiin että syntyisi tricolor hännätön kissa joka jätettäisiin kotiin kasvamaan. Lopulta semmoinen syntyi, se oli melkein valkoinen, sillä oli vain värilliset renkaat silmien ympärillä-täydellistä- Sen nimeksi pantiin KUMMITUS heti ensimmäisenä päivänä. Sille kävi vain huonosti, se ei elänyt montaa päivää kun eksyi yhtenä yönä emon lämmöstä ja se kuoli. Kermis jouduttiin leikkauttamaan ja viimeisessä pentueessa oli vain yksi töpöhäntä narttipentu: KULKUNEN. Kulkusella oli syntyessään nuppineulan kokoinen pallukka hännänpäässä, luulin että se on joku roska ja minun piti nypätä se irti. Onneksi en nypännyt: se pallura kasvoi kissan mukana. Siihen palloon ei mennyt häntänikamia, se oli vaan nahkanvarassa ja se heilui kissan liikkuessa. Kulkunen oli meillä emokissana kunnes se tarvitsi eläinlääkäriä perjantaina myöhään iltapäivällä: Ympäristön eläinlääkäriasemat eivät ottaneet vastaan kun kello oli jo yli 16. Päivystäjä vähätteli ja käski viedä aamulla lääkäriin. Kissa oli lopetettava.

HALMA shetlannin poni tilattiin Elinalle ja Ullalle Ruotsista välittäjältä. Sanoin että ponin täytyy olla ehdottomasti kiltti lasten käsitellä ja värillinen, EI MUSTAA!!! Välittäjä soitti löytäneensä ponin joka on musta edestä ja musta takaa... minä sanoin etten huoli mustaa.... hän jatkoi että valkoinen keskeltä! Halma saapui toukokuun viimeisimpinä päivinä klo 01 yöllä ja oli tytöille suuri yllätys että aamulla oli oma poni pihassa rusetti kaulassa. Poni oli juuri pesty tullessaan, ja oli shokki kun se kuhisi täitä viikon päästä. Täimyrkyt oli juuri pantu myyntikieltoon, ja eläinlääkäri käski ostaa koirien täimyrkkyä apteekista. Apteekissa totesin että myrkky maksaa 50 koiran annos ja ponin annos olisi 4 pulloa! 200 täimyrkkyyn. Tallin kaikkien myrkytys olisi maksanut 2000! Ei varaa.... kysyin farmaseutilta mitä jos ihmisellä on täitä onko mitään lääkettä? He astuivat 2 askelta taaksepäin ja sanoivat että on täikampa. Oli joku uusi säädös ja vanhat myrkyt myyntikiellossa. Tampereen kunnaneläinlääkäri lupasi selvittää asiaa. Hän soitti illalla että on eräs lampaitten aine jota voi käyttää. Se maksoi 50 ja siitä saisi 25 hevosen annosta. Huh helpotus, tähän rahat riitäisivät.

Halma myytiin Pohjosmäen lapsille kun he tarvitsivat ponia. Halman hauta löytyy Samppilammen ja vanhan hevoshaan välistä.

TULI-TOMURI 16 vuotias suomenhevos ori, joka oli ollut 4 vuotta yksin edellisessä kodissaan. Käytiin katsimassa sitä ja oli aivan ihanan luonteinen ruunikko ori joka kylläkään ei lähtenyt risteystä kauemmaksi kotoaan. Ostettiin se kuitenkin, ja kun tuotiin se kotiin. Tallissa alkoi seinät ryskymään, kun suuri ori joka ei ole 4 vuoteen nähnyt muita hevosia hieman innostui. Se yö valvottiin ja vahvistettiin seiniä! Seuraavana päivänä tilattiin ruunaus. Kaikki meni hienosti ja ruuna rauhoittui nopeasti. Kuukauden päästä se oli jo toisten kanssa samassa tarhassa. Tomu rakasti passagea. Se oli sen mielestä mukavin maastoiluaskellaji. Se ei ollut mitenkään hyvin koulutettu, se oli vaan sille sopivin liikkumismuoto. Kun saatiin hevonen rekisteröityä (edellinen omistaja ei ollut rekisteröinyt sitä nimiinsä) niin sen vanha omistaja soitti heti ja oli kuulemma etsinyt oria. En raskinut sanoa että ruunasin sen välittömästi. Hän oli löhettänyt sen ravitreeniin, mutta kun tulosta ei ruvennut syntymään niin hevonen laitettiin metsätöihin. Johon se varmasti sopi paljon paremmin. Passage kun ei tietysti ole se nopein liikkumismuoto. Tomi oli maastossa ehdoton. Kerran etsittiin metsässä uusia polkuja ja Tomu meni edellä. Tomu pysähtyi eikä suostunut menemään eteenpäin. Minä ratsastin Vinkalla ja pyysin heitä väistämään kyllä Vinkka suostuisi jatkamaan. Kyllähän se suostuikin: Jalat upposi suohon! Nolona käännyttiin takaisin ja Tomu sai taas näyttää mistä pääsee.Tomu myytiin jokusen vuoden päästä Tanja Lepistölle. Sieltä tuli kuulumisia vielä vuosia. Nyt hevonen ei varmaankaan voi olla enään hengissä.

Tämä kertomus etenee hitaasti, kun koitan laittaa eläimet oikeassa järjestyksessä.

Nyt on tallissa asunut lyhemmän tai pidemmän ajan noin sata hevosta! Tarkkaa lukemaa Elina juuri koittaa selvittää. Mutta joko Fani tai Dragonfly on sadas hevonen, tai sitten seuraava asukas. Laitetaan tänne täydellinen lista hevosista.

 

 

 

 

©2017 pollenpotku - suntuubi.com